Jälkiaatteita työstä

Työskentelyn alussa tehdyssä kuvataiteen lukiodiplomin työsuunnitelmassa kuvailin työskentelyni tavoitteita ja päämääriä näillä sanoilla:

”Saada aikaiseksi työ, jota tehdessä ylitän itselleni asettamani rajat. Haluan myös, että valmiista työstä on nähtävissä persoonani, ajatuksiani ja kädenjälkeni sekä, että olen itse tyytyväinen lopputulokseen.”

Nyt miettiessäni seison vieläkin tuolloin kirjoittamieni sanojen takana. Sen lisäksi, että nämä tavoitteet on huomattavissa lopputuloksessa, on ne myös huomattavissa työskentelytavoissani.

            

Minulla on ollut niin kauan kuin vain muistan tapana piirrellä pieniä kukkia kokeiden, vihkojen ja monisteiden reunoihin. Kukat eivät ole kylläkään olleet ruusuja vaan voikukkia. Koen kuitenkin kukan tuovan työhön omaa persoonaani vahvasti. En ole myöskään koskaan maalannut kukkaa vesiväreillä, saati yleisestikään paljoa maalannut vesiväreillä, joten koin mukavaksi kokeilla mihin kaikkeen pystynkään.

            

Vesiväriäkin vielä vähemmän olen ollut tekemisissä hiilen kanssa. Muistan ala-asteelta muutaman hiilityön, jonka aikana opin inhoamaan hiilellä piirtämistä, sillä koin sen vain sotkevan koko ajan. Viime keväänä kuitenkin tein pitkästä aikaa yhden hiilityön, jolloin tykästyin hiilellä työskentelyyn kovasti. Se oli osasyynä, miksi valitsin hiilen vesivärien lisäksi tähän diplomityöhön. Halusin haastaa itseäni tekniikoilla, joihin en ollut hirveästi perehtynyt elämässäni vielä. Myöskään hiilellä piirtämät kasvot eivät ole olleet lempi aiheitani, sillä en ole koskaan ennen kokenut onnistuneeni kasvojen piirtämisessä. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun voin sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen.

            

Työskentelyä olisi helpottanut alussa ollut selkeä suunnitelma, mikä olisi kestänyt koko työskentelyn ajan. Alkuperäinen ajatus kuitenkin muuttui työn aikana, joten tämä ei olisi ollut mahdollista. Muutenkin olen huomannut aikaisemmissa töissäni, että tykkään pitää prosessissa hieman liikkumavaraa ja toteuttaa teosta niin kuin sen parhaaksi näen siinä hetkessä. Nautin verrata alkuperäistä ideaa lopulliseen tuotokseen ja katsoa kuinka se on muuttunut.

            

Työprosessista mieleeni tulee, kuinka olisi pitänyt huomioida jo työtä aloittaessani tarvittavat mitat työn koossa suhteutettuna tulevaan tauluun ja paspikseen. Näin olisin välttänyt lopussa tulevan erikseen työn mittojen leventämisen.

            

Loppujen lopuksi olen tyytyväinen lopputulokseen. Totta kai huomaan joitakin yksityiskohtia työstä, jotka olisin voinut tehdä paremmin tai hieman eri tavalla, esimerkiksi kasvojen varjostukset olisivat voineet onnistua hieman paremmin tai tytöllä olevat hiukset olisivat voineet olla hieman erimalliset. Nämä asiat eivät kuitenkaan muuta mielestäni sitä ajatusta, että koen itse onnistuneeni paremmin työssä olevissa elementeissä kuin olisin voinut kuvitella ja siten ylittänyt itseni.