Kuvataidetta, kulttuuria ja pohdintaa

Kukapa meistä ei olisi katsonut elämänsä aikana kliseistä Hollywood-elokuvaa, jonka perusteella nuorten elämä vaikuttaa ruusuilla tanssimiselta, tai no ruokalanpöydillä tanssimiselta niin kuin tunnetuissa High School Musical –elokuvissa tehtiin. Tällainen näkökulma nuoruuteen ei ole poikkeus jenkkielokuvissa sillä epärealistisia valokeiloja ja korkeita arvonimiä löytyy myös muun muassa elokuvista Camp Rock ja Prinsessapäiväkirjat. Vaikka elokuva on aina elokuva eikä koskaan realistisuuden peilikuva, luovat nämä helposti etenkin juuri teini-ikään astuville nuorille naurettavia mielikuvia tulevasta. Harvempi meistä löytää itsensä yllättäen joku päivä pienen eurooppalaisen valtion prinsessana.

Työssäni halusin tuoda esille tämän ristiriidan odotusten ja todellisuuden välillä, sillä elämä ei ole aina tanssikohtauksia ja rantakelejä. Muistan nuorempana, kun ei tiennyt paremmin, itsekin ajatelleen, että wau tuollaistako se nuoruus on. Lapsena kun naiivi on, ei tajua elokuvan ja todellisuuden eroa. Jos vielä tähän lisätään Suomen ja Yhdysvaltojen koulukäynnin sekä kulttuuriset eroavaisuudet, on ennakkokäsitys noista iki-ihanista vuosista todella kaukana tulevasta.

En kuitenkaan oleta mitään muutosta tapahtuvan, enkä vaadikaan. Haluan vain ihmisten tajuavan sen, ettei kaikki ole aina niin helppoa kuin se vaikuttaa. Jos nyt kuitenkin joskus tämä sattuisi jotain muutosta aiheuttamaan, toivoisin sen olevan vanhemmissa ymmärrys nuoria kohtaan. Nuorella on omat murheensa ja omat ajatuksensa, eikä niitä pidä vähätellä. Meillä on aikaa sitten vanhempina nähdä vain kokemamme nuoruutemme hyvät kohdat, mutta nyt meidän täytyy elää myös ne ei niin kauniit.

Sivuhuomautuksena vielä loppuun, että työssä on myös vaikutteita tumblrin ja pinterestin täyttämistä mustavalkoisista kuvista pienellä värinpilkahduksella.

Kaksi oivaa malliesimerkkiä tällaisita kuvista.
Kumpikin kuva otettu osoitteesta:
http://weliveinaflat.com/blog/pop-of-colour-photo-app/ 

Vaikka äsken taistelinkin kliseisiä ajattelumalleja vastaan, olen jo kauan kokenut jostain syystä näissä kliseisissä kuvissa olevan jotain todella kivaa ja viehättävää.